MIKSI MUSTA ON TULLUT JUURI TÄLLAINEN?

Kirjoitan blogissani harvoin henkilökohtaisemmista asioista tai aiheista, koska mun blogia voi lukea kuka tahansa ja haluan suojella yksityisyyttäni. Se, mitä jaan blogissani, ei kerro koko tarinaa tai sitä, millainen ihminen olen. Se antaa vain todella pienen kurkistuksen mun elämään. Välillä kuitenkin haluaisin jakaa joitain asioita itsestäni tänne blogiin, koska silloin te ymmärrätte mua aina vähän paremmin. Mun mielestä on aina kiva lukea muilta niitä vähän henkilökohtaisempia postauksia, koska niistä jos mistä, oppii hieman tuntemaan sitä blogin kirjoittajaa itseään. Jokaisella on varmasti menneisyydessään asioita, jotka ovat muovanneet juuri sellaiseksi, millainen tänä päivänä on. Mitkä asiat ovat sitten niitä, jotka ovat muovanneet mua?



Mun vanhemmat ovat kasvattaneet mut ja mun siskon hyvin. Osaan arvostaa sitä, mitä mulla on ja haluan olla ystävällinen ihmisille. Voin olla todella kiitollinen siitä, että mun lapsuus on ollut onnellinen ja mulla on mielettömän paljon hyviä muistoja, joita voin vaalia vanhempana.

Niin kuin varmasti jokainen, olen kokeillut rajoja, tehnyt virheitä ja oppinut niistä.

Nuorempana koetut pettymykset ihmissuhteiden saralla ovat opettaneet mulle paljon. Mun luottamus on petetty monta kertaa, enkä ole silloin ollut tarpeeksi vahva vaatiakseni parempaa. Vuosien saatossa olen pikkuhiljaa oppinut päästämään irti niistä asioista, tunteista ja ihmisistä, jotka eivät ole hyväksi mulle. Mun mielestä tämän ikäisenä täytyy haalia juuria niitä hyviä asioita ja ihmisiä omaan elämäänsä.

Ville tuli mun elämään oikealla hetkellä. Nähtiin ensimmäistä kertaa ylä-asteen tutustumispäivänä, kun päädyttiin samalle luokalle. Meidän yhteiseen matkaan on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä. Nyt me ollaan oltu yhdessä jo yli neljä vuotta, enkä voisi olla onnellisempi. Ollaan molemmat muututtu ja kasvettu todella paljon näiden vuosien aikana, enkä malta odottaa mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.

Kuvat: Sanni Santaharju

Jalkapallo ja kaikki sitä kautta mun elämään tulleet ihmiset, ovat olleet isossa osassa sitä, millainen musta on tullut. Meidän joukkue oli viimeisinä vuosina kuin toinen perhe. Oltiin aina toistemme tukena, jaettiin ja koettiin yhdessä todella paljon asioita. On ihanaa, kuinka ystävyyssuhteet ovat säilyneet myös tähän päivään asti, vaikka nähdäänkin nykyään todella harvoin.

Tarhasta asti mulla on ollut paljon poikia kavereina. Uskon, että poikavoittoinen (yksi tyttö ja loput poikia) tarharyhmä ja poikien kanssa kasvaminen on jollain tapaa kasvattanut ja vahvistanut mua. Olen aina viihtynyt vastakkaisen sukupuolen seurassa todella hyvin ja välillä tuntuu, että poikien kanssa oleminen on jopa helpompaa kuin tyttöjen.

Nuorempana olen viettänyt myös paljon aikaa mua kaksi vuotta vanhemman siskoni ja hänen ystäviensä kanssa. Noora on ollut mulle ehdottomasti isoin roolimalli ja uskon, että olisin nyt todella erilainen, jos mulla ei olisi siskoa.

Mitä mieltä olette tällaisista vähän enemmän pintaa syvemmälle menevistä postauksista?
Ps. Muista myös käydä kysymässä multa kysymys tai pari kysymyspostauksessa, jonne pääset suoraan tästä!